Nuorisovastaanotto

Hei vain.
Kävin aiemmin tällä viikolla meiän kouluterveydenhoitajan luona ja juteltiin mun tilanteesta. Meillä on uus terkka joten jotta sais enemmän tietoa mun tilasta, niin laitto mut täyttämään pienen masennuskyselyn. Kuinkakohan monta mä niitä lappuja olen jo täyttänyt, mutta tottakai täytin sen taas. Käytiin sitte vähän niitä asioita läpi ja hän totes taas että oli hyvä, kun otin häneen yhteyttä. Terkka laittoi lähetteen eteenpäin ja pari päivää sitten nuorisovastaanotolta mulle soitettiikin. Sovittiin aika ja ennen joulua meenkin sinne. Tästä tää taas lähtee. Ja vaikka tää onkin jo mulle tuttua puuhaa, niin silti jännittää tää eka käynti. Mietin vain että ottaako mut vastaan sama ihminen kun viime kerrallakin. Musta tuntuu että ois parempi, kun siellä olis joku toinen psykiatrian sairaanhoitaja tms, sillä viime kerralla ei päästy oikeen eteenpäin.
Toinen iso askel jonka otin, oli äidille kertominen. Yks ilta istuttiin sohvalla ja katottiin telkkaria. Koko ohjelman ajan mietin että miten sen kertosin ja mun jännitti iha törkeesti, koska mutsi ei ois osannu arvata. No saman tien lopputekstejen jälkeen sanoin vaan että 'mulla on masennus'. En tienny miten muuten se sanoa. Mutsilla meni hetki että se tajus mun olevan tosissaan. Juteltiin sitten vähän kyseisestä asiasta. Oon iloi että uskalsin kertoa, nyt on yks stressin aihe vähemmän.
Nyt seuraava askel on se nuorisovastaanotto, katsotaan miten tää tästä lähtee.

Oon huomannut että jokunen näitä mun tekstejä lukee, joten kiinnostais tietää onko joillain saman tapaista tilannetta kun mulla? Tai ylipäätänsä jotain kysyttävää masennuksesta?